Mä en tajua miten se tuntuu niin vaikealta. Sen persoonan murhaaminen, sen kirjoittajan, sen, joka alkoi olla jo aivan liian suosittu ja luettu ja joka alkoi jo elää ihan omaa elämäänsä netissä. Mulla on ikävä sitä jo.

Mä keskityn, mä yritän keksiä jonkun tien ulos tästä tuskan labyrintista, johon mut on teljetty pimeään. Mä en näe valoa, mut mä yritän. Mä kompastelen, kompuroin, mut mä yritän ulos. Mä yritän, kunnes mä olen niin loppu, että käyn vain makaamaan ja odottamaan kuolemaa.