En tiedä mitä ajatella. Unistani ja todellisuudestani. Minulla on nälkä, sellainen tunteiden nälkä. Tahtoisin ihastua, rakastua, nauraa, olla hetken aikaa onnellinen. En kuitenkaan usko sen olevan enää mahdollista, ja se kai kumoaa kyvynkin.

Mitä voi tehdä, kun muistaa liikaa, vaikka tahtoisi vain unohtaa? Mitä voi tehdä unilleen, joissa onni on läsnä, mutta valveilla kasvoihin iskee todellisuus kuin märkä rätti? Mitä voi tehdä nälälleen, kun mikään ei tunnu miltään?

Tätä olen miettinyt ennenkin: pitäisikö alkaa harrastaa seksiä, jotta unohtaisi sen, jota rakasti?