Olisinpa nimetön, no name, olisipa minulla jokin viehtymys nimettömään vittuiluun ja nillittämiseen. Näin sairaslomalla saisi aikansa paljon paremmin kulumaan, kun voisi kierrellä blogeissa jättämässä vittumaisia kommentteja nimettömänä.

En oikeasti tajua yhtään, mikä siinä voisi vähääkään ihmistä kiinnostaa. Mutta niin vain tuntuu olevan, että tietyillä ihmisllä on pakottava tarve lähes päivittäin ilmaantua koloistaan ja vittuilla tuntemattomille. Jos se tuo elämään onnea ja autuutta, niin on asiat kyllä minusta vähän hullusti.

Se siitä. Tänään on sateisen harmaata ulkona, joten sisällä viihtyy mainiosti imurin ja ja muun askareen parissa. Hah. Jahka nyt ensin saan tuon kesken olevan kirjan luettua... Postiin ja kirjastoon voisi piipahtaa. Nyt on helpompi hengittää, kun siitepöly sateen myötä laskee.