Omituista. Oleminen ja elämä. En ole kotiutunut, en tänne, en vielä. (Tarkoitan siis tätä blogia, en paljonpuhuttua kämppääni.) Jotenkin se persoona, se toinen, oli kuitenkin niin vahva ja niin minä. Mä yritän rakentaa tästä yhtä rehellisen ja kaunistelemattoman, kuin mitä se toinen oli parhaimmillaan.

Tämän päivän agendaan kuuluu kirjastossa käynti, kaupassa asiointi, tiskaaminen ja uuden tupakkalain ajattelu. Perjantaista alkaen en saa enää polttaa baarissa!!! Hittohemmetti!!! Kas, minä olen polttanut 12-vuotiaasta asti. Siis yhteensä... hetkinen... kaksikymmentäkolme vuotta! 23 vuotta. Ja minusta tuntuu siltä, että baareissa käyminen saa jäädä minimiin, koska mieluummin luovun juomisesta kuin polttamisesta. Ainoa keino, minulle, lopettaa polttaminen on heroiinin käytön aloittaminen. Kun laitan ne vaakaan keskenään, ei liene vaikea arvata, kumpaa teen.

Kuuntelen täällä Wildheartsiä livenä. Jumalaista. Kiitos tästä nautinnosta kuuluu ystävälleni Mikolle, jolta levyn sain lahjaksi. Kiitos!