Blogin kirjoittaminen tarkoittaa minulle muutamiakin asioita. Blogi on ensisijaisesti minulle kanava, jonne puran päivittäisiä fiiliksiä, hyviä ja huonoja. Päiväkirja, jota lukiessani voin jälkikäteen nähdä asioita ja kaavoja, joita ei tilanteiden ollessa päällä itse edes huomaa. Vaikean masennukseni aikana blogin kirjoittamisesta on ollut paljon hyötyä, olen päässyt purkamaan turvallisesti tuskaisia tunteitani ja pystynyt myös palaamaan niihin jälkeenpäin.

Toinen hirmuisen tärkeä asia minulle on blogin sosiaalinen ulottuvuus. Voin jakaa kokemuksiani ja tunteitani heidän kanssaan, jotka niitä haluavat lukea. Jotkut lukijat haluavat myös osallistua kommentoimalla elämääni. Se useimmiten ilahduttaa minua suunnattomasti. Olen myös tavannut bloggaajia livenä ja nämä kokemukset ovat lähes poikkeuksetta olleet aivan fantastisia.

Method to my Madness on ja tulee olemaan päiväkohtaisten tunteiden rehellinen ylöskirjaamispaikka. Sitä ei muuta muuksi mikään, eivät edes kahdenkymmenen sekunnin pika-analyysit kommenttilaatikossani. Nimeni on Jade ja täällä minä olen kuningatar. Minä määrään. Minun säännöt.

Toivon niin kovasti, että saisin olla ja elää rauhassa omana itsenäni omine hyvin sekavine tunteineni. Kun tämä ei vilpittömästä yrityksestäni huolimatta tunnu täälläkään onnistuvan, on painettava hetkeksi päänsä pusikkoon. Josko yhden lukijan myrsky laantuisi ja hän voisi jättää minut rauhaan. Antaa minun olla.

Keskiviikkoiltaa vaan kaikille.