Muovi-ihmiset ovat palanneet kaupunkiin. Tapaavat miehen israelilaiset ystävät... hei, kuulostaako tutulta? About samaan aikaan viime vuonna se olin vielä minä. Mahtaa miestä naurattaa, hän nimittäin esittelee joka vuosi samaan aikaan ystävilleen eri naisen. Ja veikkaan, että kommentti on aina sama: "Kiva vihdoin tavata, mä olen kuullut susta niin paljon."

Keskustelin eilen hetken aikaa F:n kanssa. Juttumme on auttamattomasti ohi, mutta kiva ihminen hän kyllä on. Ei oikein handlannut tilannetta kunnolla. En minäkään, että eipä silti.

Tuskanhiki otsalla. Vatsaa vääntää ja vituttaa. Pitäisi tavata tänään vanha ystävä Jari, sitten jossain vaiheessa viikkoa Kati, sinne leffaan pitäis Ninskin kanssa ja mitäs muuta kaikkea mä olen mennyt sopimaan, hittohemmetti sentään. Tekis mieli peruuttaa kaikki ja jäädä kotiin nukkumaan. Mä olisin niin sen tarpeessa.

Silmäluomista lähtivät nahat, onpa viihdyttävää, kun jäljellä on veripaskaa.

Miks mä soundaan niin negatiiviselta tänään? Mä en tiedä, joku vitun muoviahdistus.