Onnistuin nukkumaan lähes kaksitoista tuntia. Hulppeaa. Olo on kuin ois rekan alle jäänyt.

Kotihommia, puhelinhommia, kiivasta tupakointia, aivotyötä, kirjoittamista, kahvia. Siitä on tämä päivä tehty.
Tahtoisin pois Helsingistä. Jonnekin, missä olis enemmän tilaa hengittää. Meri, taikka iso järvi. Jotain sinistä märkää kuitenkin. Tahtoisin tuntea kesätuulen kasvoillani, antaa sen puhaltaa hiuksiini.

Tahtoisin voida taikoa pois vatsakivun ja ajatuksiani alati piinaavat mustat pilvet.