Miten, voi miten ihminen saisi tehtyä niitä helvetin kotihommia, joita tuntuu riittävän monelle viikolle? En kykene tarttumaan imuriin, pölyrättiin, tiskiharjaan.

Outoja unia täynnä ihmisiä. Tuttuja, uusia ja vanhoja. Kasvoja, joita olen kaivannut.

Olen kovin eksyksissä omien ristiriitaisten tunteitteni armoilla. Vihaan ja rakastan, kaipaan ja inhoan. Enkä vähiten itseäni.

Kunpa elämä olisi joskus vähän yksinkertaisempaa.