Hittohemmetti miten mulla on vuorokausirytmi sekaisin. Huoh. Sen kääntäminen ns. oikeampaan suuntaan alkoi tänään ja mä olen aivan pöllämystynyt ja sekaisin. Jotenkin tuo nukkuminen houkuttelee ja viekoittelee yhä edelleen aivan liikaa. Toisaalta, mä mietin, että mulla on vuosien takaista univelkaakin jäljellä varmaan vuodeksi, joten ehkä mun pitäis vain nukkua nyt, kun mä siihen vihdoin pystyn ja kun siihen on sairiksen myötä mahdollisuus.

Ulkona on kummallisen näköistä. Kuin ois savusumua tai jotain. Aurinko on pilvessä ja se mua hiukkasen harmittaa, koska aikaa pitäis viettää ulkosalla puistomaisemissa tänään. Meitsi vilukissa, heh, aurinkoo pitää olla tai mä en tarkene olla ulkona...

Mun kämpässä on ollut yöllä hyttynen ja mä en pysty sanoin kuvailemaan näitä turvonneita paukamia, mitä sen pistot on aiheuttaneet. Allergikon arkea.

Jotain mun piti tilittää jostain syvältä, mut nyt on semmonen lukko päällä, ettei osaa. Mä tyydyn toivottamaan keskiviikkoa kaikille ja lähetän yhden hirmulämpimän ajatuksen Tampereelle. Vuh.