Olipa eilen mainio kohtaaminen ystäväpariskunnan kanssa. Juttelimme työhönpaluustani ja kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Lähtiessäni tuosta tapaamisesta törmäsin täysin yllättäen erääseen, joka työskenteli kanssani Joensuussa. Kaljallehan sitä lähdettiin juhlistamaan. Höpötimme kymmenen vuoden takaiset kuulumiset ja oioimme muutamia väärinkäsityksiä vuosien takaa. Hieno kohtaaminen tuokin.

Minua ahdistelee yksi mies. Soittaa viiden tunnin välein ja tunkeutuu kaikkialle, missä tietää minun liikkuvan. En ole kiinnostunut hänestä, mutta hän ei tajua sitä ja leikkii marttyyria, kuin olisin muka jotenkin luvannut hänelle jotain.

Eräs toinen taas on työnsä takia poissa maisemista, ja minun on häntä kovin ikävä. Hups, olen tainnut mennä ihastumaan korviani myöten!

Huomenna menen elokuviin ystäväni Minnan kanssa. Hän myös haluaa laittaa minulle huomenna ruokaa, joten vietämme varmasti oivallisen kesäpäivän yhdessä.

Olen kirjoittanut sähköpostia pomoilleni. Ehdotin tapaamista ensi viikolle, jotta voimme yhdessä keskustella siitä, mikä olisi jatkon kannalta parasta. Tahtoisin siirtyä toiseen toimipaikkaan ja uskon sen olevan mahdollisuuksien rajoissa, ainakin toivon niin.

Barcelonakin lähestyy. Kaikenlaista sitä.

Perjantaita kaikille!