Kauheasti mun pitäis tänään saada aikaan, tehdä asioita, enkä mä muista mitään, mitä mun piti tehdä. Kuinka mieltäylentävää.

Nukkuminen on ihan reisillä, yön mä valvon ja sit aamun sarastaessa vihdoin nukahdan vain nähdäkseni aivan liian eläviä ja todellisia unia ihmisistä, jotka joko ovat tai eivät ole olemassa.

Kadut ovat sateesta märkiä ja mun pitää mennä jonnekin. Minne, sitä mä en tiedä.