Kiitokset Hopolalle Rokkimerkistä, ilolla semmoinen otetaan vastaan.

Kävin eilen sen kusipääsnobiylilääkärin luona ja saatana sentään, miten se sai minut raivostumaan. Alkoi inttää, että sillä on jotain oikeuksia saada mun koko epikriisi (mitä se ei siis saanut, vaan sai vain puhelun lääkäriltäni psykopolilla). Mä intin vastaan, että ei sillä ole siihen mitään oikeutta ja se kehtasi syyttää mua asenneongelmasta. Mä melkein räjähdin ja totesin vain kylmästi siihen, että "ei tässä nyt mistään vitun asenneongelmasta ole kyse, vaan mä nyt vain satun tietämään omat oikeuteni ja velvollisuuteni työnantajaa kohtaan." Siitäkös se riemastui, helvetin paskapää. No, lyhyestä virsi kaunis, sain mä ne terveen paperit kuitenkin ja oon nyt virallisesti kesälomalla. Whuppii.

Erittäin-eksän, siskonsa ja siskonsiipan tapaaminen oli mitä mainioin. Käsittämätöntä, miten hienoja ihmisiä on elämässä ollut ja miten kauas on niistä yhteisistä ajoista edetty. Kävimme syömässä ja juomassa, juttelimme vakavia ja hauskojakin. Voi että. Ja avaimet Barcelonan kämppään on saatu, erittäin-eksä on laittanut siellä kaikki valmiiksi ihan petauksia ja pyyhekasoja ja karttoja myöten. Hittohemmetti, miten mä voin häntä kyllin kiittää?

Olis vissiin torstai. Semmoista sitten.