Kun on koko ajan väsynyt, vaikka nukkuu kellon ympäri, haluaa vain mennä takaisin sänkyyn ja paeta uniin, joissa kaikki on yhä hyvin, vaikka niissä ihmisiä kuolee ja itsekin haavoittuu, mutta tietää kuitenkin sen olevan unta eikä mikään ole oikeasti totta, ei tuska eikä paska eikä ikävä eikä mikään, voisi yhtä kaikki sanoa laittaneensa hanskat tiskiin ja luovuttaneensa.

Kun mikään ei tunnu miltään ja kaikki tuntuu silti liikaa.

Herkillä mennään. Kuvat satuttavat, miten ne voivat vieläkin?

Haloo maailma, onko siellä ketään? Mä tahdon pois kyydistä ja vähän äkkiä.