Huaa. Perjantai. Viimeinen viikonloppu ennen töihin paluuta. Pelottaa, jännittää, oksettaa, vituttaa. Lääkkeetkin loppu taas, eikä mitään mahdollisuutta saada niitä ennen ensi viikkoa.

Menen A:a vastaan, kun hän pääsee töistä kymmeneltä. Katsomme pari kiinnostavaa juttua Taiteiden yön ohjelmasta ja suunnistamme kohti kotia, toivottavasti selvin päin. Näin ainakin olisi tarkoitus.

En pysty keskittymään mihinkään ilman lääkkeitä. Olen tullut niistä riippuvaiseksi ja se surettaa minua kovin. Nämä vieroitusoireet ovat kauheita.

Kauppaan pitäisi, ja suihkuun, kamalasti kaikkea pitäisi kotona jaksaa, mutta kunnon ollessa tämä... Huoh. Toivotonta.

Pelottaa.