Eilen illalla vointini koheni ja Minnan soittaessa olinkin valmis tapaamiseen. Kävimme nauramassa oikein kunnolla ja aiheuttamassa pahennusta goottihenkisempien kansalaisten keskuudessa. Näin erään, ja sain yhden elämäni kauneimmista katseista ja hymyistä.

Unirytmini on, jos mahdollista, entistä enemmän sekaisin. Menin aamulla nukkumaan kahdeksalta ja heräsin vasta puoli kolmen maissa... Sellaista on kesällä. Tänään pystytämme picnicin lähelle stadikkaa, teemme katkarapusalaattia ja yrttipatonkia. Eräs on töissä, mutta ystävän kanssa oleminen on minulle kuin balsamia haavoille.

Nahkatakissani on ollut jo viikon ajan punaisella sähköteipillä tehty rasti. Se hymyilyttää minua enemmän kuin kukaan ymmärtää.