Äh, mä olen jotenkin kadoksissa itseltäni. Mua pelottaa ja ällöttää se keskiviikoinen töihin paluu niin, että mä en tiedä miten päin olisin. Olen paennut viinaan, kuten tavallista, mutta mulla on ollut ihan kivaakin. Mä kävin Juniksella grillibileissä ja siellä oli mukavaa. Mulla on ystäviä, jotka pitävät minusta, se on edelleen minusta hämmentävää ja outoa. Mä sain eilen suukkoja ja halauksia ja kauniita sanoja, kantiksen henkilökuntakin kävi halailemassa ja semmoista. A oli luonani yötä ja meillä oli hienoa. Samaan aikaan, oikeasti, nyt mua ahdistaa niin, että voisin repiä rintani auki. Vuoristorataa. Keskiviikkoa odotan kauhulla, mä en kestä tätä vitun stressiä.