Eilinen jaa muistojen kirjaan upeana paivana. Piknik puistossa unohtui, kun innostuimme kavelemaan. Kavelimme yhteensa jotain 21 kilometria. Soimme maailman toiseksi parasta suklaajaateloa (se paras on tietysti entisessa kotikaupungissani Firenzessa). Illalla suuren meren rannalla suuria tunteita sisallani, mina rakastan merta ja sen aarettomyytta. Jaoimme illalliseksi hurmaavan paellan ja kavelimme kotiin jalat jo sarkien. Uni maistui, voitte uskoa.

Tanaan jalkapohjissani on valtavia rakkoja, joihin koskee suunnattomasti. Ulkona sataa vetta ja on aika vetamaton olo. Taidamme silti suunnistaa kohti Sagrada de Familiaa, me emme onneksi sula sateessa...

Pienia asioita, jotka minun tulisi muistaa (sorry, insidehuumoria!):
- "happopulu"
- "maailman vanhin puu"
- "vapaapoliisi"
- "sahkoiskuja antava deodorantti"