Leffa- ja ruokahetki Minnan kanssa on peruuntunut molempien kärsimän vatsakivun takia. Oksentelemme ja voihkimme kumpikin tahoillamme. Huoh.

Yritän saada jotain aikaan kotona, mutta en oikein jaksa keskittyä. Josko kuitenkin tässä illan mittaan vaikka tiskaisi ja veisi roskat, sekin helpottaisi tätä kämpän kaaosta kovasti.

Vähän jännittää, kun joutuu soittamaan Isopomolle maanantaina ja järjestämään kanssaan tapaamisen. Me emme ole koskaan tulleet toimeen keskenämme ja nyt jotenkin (pitkästä poissaolostani johtuen) pelkään hänen romuttavan toiveeni siirrosta toiseen toimipaikkaan. No, on mulla vielä onneksi aikaa kerätä sisua tuota puhelua varten.

Sanoin eilen suoraan sille vainoojalleni, että ÄLÄ SOITA MULLE ENÄÄ KOSKAAN. Meni kaksi minuuttia, niin hän soitti. Löin luurin korvaan. Kymmenen minuutin kuluttua sama toistui. Ja taas uudelleen. Lopulta lähetin hänelle viestin, jossa kysyin, että mitä kohtaa hän ei tuossa lauseessa ymmärtänyt... Sitten loppuivat soitot. En huokaise vielä helpotuksesta, mutta oli mukavaa nukkua yksi yö ilman jatkuvaa häirintää.

Lauantai-iltaa, kansalaiset, pitäkää kivaa.