Mä en kirjoita siitä, miltä se tuntui, nähdä se, olla siinä. Mä en kirjoita siitä, miten mua itketti ja nauratti yhtä aikaa. Mä en kirjoita siitä, miten yksinäiseksi tunsin itseni sillä hetkellä. Hienoo tää kirjoittaminen, saatana sentään.

Mulla olis tossa älyttömän hyvältä tuoksuvaa kahvia pannullinen. Mulla on myöskin jotain viikon vanhoja karjalanpiirakoita. Yyh. Mä en muista syödä, enkä halua muistaa.

Mitähän mun pitäis. Ehkä poltan tässä vielä askillisen tupakkaa, kun nyt kerran alkuun pääsin.