Huolimatta siitä, että olen korviani myöten ihastunut Erääseen (käytetään hänestä nyt vaikka nimeä F, kuten oikein onkin!), en ole menettänyt suhteellisuudentajuani. En usko, että kaikista maagisista hetkistämme (joista en muuten ole kirjoittanut! WTF?) huolimatta meillä voisi olla mitään toivoa noin niin kuin vakavammin ajateltuna. F on joka tapauksessa ihana, ja minusta on upeaa tuntea tällaisia tunteita, olla ihastunut, hehkua, säteillä, palaa. Tiedän, että F on kiltti, huomaavainen, hauska ja ihana, se riittää minulle juuri nyt. Muutamat ystävämme patistelevat meitä yhteen, mutta en toiveistani huolimatta usko niin käyvän. Joka tapauksessa: F ilmestyi elämääni ns. kreivin aikaan, auttoi minut kulkemaan sitä tietä, jota Joonas jo aikaisemmin minulle kartan ja kompassin avulla vilautti.

Eilen tapasin pitkästä aikaa Cistan siippoineen, kuinka mahtavaa. Hengailin kantiksessani ja vietin aikaa musiikkimiehen ja Minnan ja muiden ystävieni kanssa. Sovimme Cistan kanssa kyläilyreissuista, joista tulee millä tahansa mittapuulla mitattuna aivan mahtavia. Sovimme myös monesta muusta asiasta, joita ajatellessani minua tänään hymyilyttää kovasti.

Pitää tässä vetää henkeä ja kasata itseään sitä Isopomon puhelua varten. Iii. Onneksi lähin esimieheni oli lähettänyt minulle aamutuimaan mukavan meilin, siitä sain energiaa ja asiaankuuluvan muistutuksen siitä, että minulla on siinä paikassa kuitenkin, kaikesta huolimatta, tukijoita ja tyyppejä, joiden kanssa tulen toimeen aivan loistavasti.

Mukavaa maanantaita kaikille täältä Jaden höpötyskolosta. Käykäähän onnittelemassa Joonasta eilisen syntymäpäivän johdosta, minä olen tehnyt sen jo sekä puhelimitse että netin kautta.