Mummo soittaa ovikelloa ja tunkee melkein väkisin sisälle. Haluaa päästä minun varaamallani vuorolla taas pesemään pyykkiä. Suostun, koska muuten en saa häntä poistumaan. Inhoan hänen ahnaita silmiään, jotka ahmivat minua, kotiani, tavaroitani.

Valvoin aamuyöhön saakka, horjuin väsymyksestä, mutta en uskaltanut mennä nukkumaan. Nyt olen väsynyt ja käteni tärisevät. Olisi saatava nämä yöt taas kohdalleen, uskallettava nukkua silloin, kun sen aika on.

Katson Charles Manson -dokumentteja internetistä ja mietin hulluutta, neroutta ja sitä ohutta lankaa, joka ne erottaa toisistaan. Fanaattisuus, se on kiinnostavaa. Minusta olisi pitänyt tulla kriminaalipsykologi.

Toivotan maanantaita, olkoon se lukijoilleni hyvä päivä.