Kiitos kysymästä, aivan helvetin omituista ja hienoa oli käydä treeneissä. Bändi on ehkä aavistuksen verran liian progeheavy minulle, mutta helvetti, miten upeita soittajia ja miten hienoja biisejä! Katsomme tilannetta uudelleen, kun olen saanut versiot biiseistä himaan ja saanut opetella hetken rauhassa. Kirjoitin jo treeneissä kolme tekstiä ja melodiaa uusiksi, mutta lisää pitää saada tehdä rauhassa.

Treenien jälkeen lähdimme bändin basistin kanssa kaljalle, juteltiin ja naurettiin ja todettiin, että vaikka bändiyhteistyö ei onnistuisikaan, ollaan kuitenkin ystävystytty. Se on aina plussaa!

A (joka saattoi mut tuon bändin tyyppien kanssa yhteen ja joka suositteli minua siihen) oli innoissaan kuullessaan, että pidin bändistä paljon ja että meistä on tullut ystäviä. Olisi halunnut mut luokseen, mutta tajusi täysin, kun kerroin treenien jälkeisestä adrenaliinista ja basistin kanssa kaljoittelusta. Hittohemmetti, kuulin basistilta ja yhteiseltä ystävältämme paljon asioita A:sta, kuinka hän minusta välittää ja haluaa olla kanssani. Ja, kuinka ollakaan, tunnen paniikin nousevan sisälläni. Tämä ei voi olla aitoa, kukaan ei voi minusta pitää eikä minua haluta. Kiitos vain muovimiehelle tästäkin, en luota jumalauta yhteenkään mieheen enää vittu koskaan.

Pitäisi nukkua. Voi hyvänen aika, ei enää unia, please, pyydän.