Barcelona on niin kaunis. Eilen leikimme turisteja ja kavimme pallistelemassa Sagrada Familiaa, sanat eivat riita kertomaan mitaan sen vaikuttavuudesta. Taman jalkeen hortoilimme La Ramblalla, jota vihasin, koska se on vain turistien paikka. Illalla pakkasimme reppuun kaksi litraa valkkarispritea ja painelimme ottamaan kuvia kaupungin valoista. Oli upeaa, nautimme joka sekunnista.

Yolla kotona korkkasimme viela kuohuviinin. A soitteli minulle monta kertaa ja kertoi ikavoivansa ja tykkaavansa kovasti. Istuimme Ninskin kanssa parvekkeella, polttelimme pikkusikareita ja joimme hiljaisina. Paiva oli ollut niin taynna elamyksia, etta niita piti vahan sulatella.

Tanaan on kuuma. Mina en oikein omista mitaan hellevaatteita, joten paistun todennakoisesti hengilta tanaan. Ohjelmassa olisi ensin pyykinpesua ja sitten Dali-museo. Jalat ovat edelleen niin kipeat, etten tieda kuinka itkematta selvian kavelemisesta.

Olen ostanut tuliaisia. Itselleni laukun (olen laukkufriikki!) seka kahvikupin ja tuhkakupin. Ostin lisaksi A:lle samanlaisen tuhkakupin ja kaksi Miro-aiheista snapsilasia. Minnalle vien rannekorun, ostin melkein samanlaisen myos itselleni. Taalla on kaikki halpaa, jos tajuaa lahtea Ramblalta.

Voikaa hyvin siella. Ma tahtoisin niin jaada tanne. Aloittaa uran hotellisiivoojana, opiskella kielen, kavella, kavella ja taas kavella.