Vastaleikatun nurmikon tuoksu kotikolosessa. Mmm. (Ei, minulla ei kasva nurmea täällä, vaan sitä ajetaan ikkunani alla olevassa puistossa.)

Paskamainen ja raskas koti kuntoon -projekti on edennyt aika paljon ja siitä olen syystäkin ylpeä. Imuri on hurissut ja roskaa lähtenyt säkeittäin. Tänään jatkan vielä, ja puuhaa riittänee kyllä vielä ensi viikollakin.

Tällä viikolla olen nähnyt taas uskomattoman eläviä ja kummallisia unia. Eräänä yönä olin mm. pesemässä pyykkiä Matt Damonin kanssa. Toisena yönä taas lentämässä pienlentokonetta pommilastissa. Onneksi unissani edes tapahtuu, kun arkeni on muutoin täynnä tyhjää. En saa edes vastauksia tekstareihini enkä sähköposteihini, kuin olisin pudonnut mustaan aukkoon.

Tunnen itseni hirveän yksinäiseksi ja se johtuu ihan siitä, että juhannuksena oli niin paljon sosiaalista elämää. Yksinäisyyteen tottuu, se ei enää tunnu, mutta jokaisen sosiaalisen tapahtuman jälkeen se on yhä vaikeampaa. Mietin vaihtoehtoja, eristäytyä täysin ja kokonaan (ja näin siis tottua yksinäisyyteen), vai kokea euforia ja pudota yhä korkeammalta. Varsinaiset vaihtoehdot, joo.