Olen palannut Kallioon. Lainasin Ninskin veljeltä taksirahat, pakko oli päästä omaan kotiin yöksi. Lento oli tunnin myöhässä ja A oli ehtinyt panikoida puhelinvastaajaan jo kaksi kertaa. Huomenna hänet tapaan! (Tai siis okei, tänään, mut kyllähän te ymmärrätte, että mulle se on vasta huomenna, koska ensin pitää nukkua.)

Huomenna luvassa tiukkaa tilitystä ja suuria tunteita, tänään vuorossa olis unta, unta, unta. Miten voi ihmisparkaa näin väsyttää!