Ohjelmaan kuului runsaasti huomaamatonta hampaiden kiristelyä, käsien vääntelyä, huokailua, haukottelua, hillitöntä tupakanhimoa ja uupumusta, kun meikäläinen töihin meni. Totta kai eka päivä oli erilainen kuin mikään, ensin kolmen tunnin palaverisessio esimiehen kanssa, jonka jälkeen mä lähinnä istuin lukemassa intraa kuin piru raamattua. Lähin esimies käski ottaa iisisti, mut pyysin silti päivän ollessa puolivälissä, että saisin tehdäkin jotain. Sain ja tein.

Mä olen entistä vakuuttuneempi siitä, että mun on päästävä tuolta paikasta pois, mennä vaikka Alepan kassalle mieluummin.

Mä söin ja kohta mä keitän kahvia. Mä haukottelen suuni sijoiltaan, musta tuntuu kuin oisin valvonut viikon. Mut mä menin sinne, mä pystyin siihen, mä en romahtanut kertaakaan kunnolla. (Lähellä sekin oli, kun tsekkailin intrasta mm. valokuvia.)

Päässä soi.