Voi kili, millaisia unia ihmisraiska voi nähdä. Pari-kolme viimeistä yötä on olleet sellaista unitivolia, ettei mitään rajaa. Viime yönä olin mm. lillasysterini häissä. Samaisissa häissä olivat myös alati ilahduttavat muovi-ihmiset. (Huvittavintahan tässä on se, että systerini on ollut naimisissa jo jotain kahdeksisen vuotta.) Herättyäni mietin aivan paniikissa, että onko se sisko naimisissa vai ei ja jos ei, niin milloin hemmetissä ne häät sitten ovat, että osaan valmistautua...

Tänään elämme muistaakseni tiistaita. On sellainen olo, etten aio poistua asunnostani koko päivänä. On niin paljon tekemistä täällä, niin vähän aikaa ja inspiraatiota. Mihinkään...

Aloitan vatsalääkekuurin tänään. Kyseinen kuuri saa toivottavasti pakkini taas johonkin kuosiin ja uskallan alkaa syödä muutakin kuin babyporkkanoita, raejuustoa ja vauvanruokaa. Voi elämä, pelkkä ajatuskin jostain kiinteämmästä ravinnosta saa vatsani kouristelemaan.

Voikaa hyvin, minä yritän myös.